Kansainvälinen rekrytointi vei uuteen elämään: "Onneksi sain pehmeän alun"

shielou_haastattelu_paakuva

Filippiineiltä kotoisin oleva sairaanhoitaja Shielou Gomeyac lähti elämänsä seikkailulle, kun hänet rekrytoitiin lähihoitajaksi Suomeen.

Shielou Gomeyac puhkuu energiaa ja hyvää tuulta. Vaikka sairaanhoitajan vuorotyö on monen mielestä haastavaa, saa Filippiineiltä lähtöisin oleva Shielou energiaa työstään. Hän myöntääkin olevansa haaveammatissaan.

- Kaikki ulkomailla asuvat sukulaiseni ovat sairaanhoitajia, ja minua on aina kannustettu hoitotyöhön. Olen nähnyt, miten hoitajan työ ulkomailla avaa ovia parempaan elämään, Shielou kertoo.

Suomeen hän ei kuitenkaan olisi koskaan uskonut päätyvänsä. 

- Työskentelin Filippiineillä paikalisessa sairaalassa leikkaussalihoitajana, kun työkaveri vinkkasi kansainvälisestä lähihoitajarekrytoinnista. Olin miettinyt lähteväni Australiaan tai Yhdysvaltoihin, enkä ollut koskaan kuullutkaan Suomesta, Shielou naurahtaa.

Opteamin haku houkutti, sillä ulkomailla olisi mahdollisuus parempaan elintasoon ja kiinnostaviin töihin. Opteam tuli osaksi Baronaa vuonna 2017.

- Vaativasta työstäni leikkaussalihoitajana maksettiin noin 200 euroa kuukaudessa. Se on todella vähän eikä riittänyt millään elämiseen, Shielou kertaa.

"Lupauksista pidettiin kiinni"

Sairaanhoitajana työskentelevää Shielouta ei hämmentänyt lähihoitajaksi ryhtyminen Suomessa.

- Minulle myös kerrottiin, että mahdollinen jatkokoulutus on mahdollista Suomessa, Shielou kertaa.

Haastattelu pidettiin Manilassa, kahdeksan tunnin päässä hänen kotipaikkakunnaltaan. Shielou käytti kokonaisen vapaapäivänsä haastattelureissuun. Se kannatti, sillä haastattelun jälkeen hänelle soitettiin, että paikka olisi hänen. Sitä ennen oli kuitenkin 5 kuukauden mittainen suomen kielen kurssi paikan päällä, jossa tuleville hoitajille opetettiin kielen perusteet.

- Tiesimme jo silloin, että Suomen kieli on yksi maailman vaikeimmista. Mutta se oli myös positiivinen haaste. Minulla oli hyvä ryhmä ja opettaja.

Parasta oli Shieloun mielestä kuitenkin se, että asiat olivat paperilla ja lupauksista todella pidettiin kiinni. Lisäksi lähtö Suomeen oli työntekijälle huokeaa, sillä ainoa kustannus oli lentoliput.

- Olen nimittäin kuullut niistä tapauksista, että lupaukset työstä ulkomailla ovatkin osoittautuneet palkattomiksi tai huijauksiksi. Ne ovat todella ikäviä juttuja, hän kuvailee

Uuteen elämään kiinni

Shielou saapui ryhmänsä kanssa Suomeen lokakuussa 2012. Hänelle oli hankittu Vantaan Koivukylästä asunto, josta oli hyvät yhteydet tulevalle työpaikalle mielenterveyspalvelukodissa Lassilassa Helsingissä.

- Meistä pidettiin huolta heti saavuttuamme. Meille oli järjestetty kaikki, mitä tarvitsimme ensimmäisiksi kuukausiksi, Shielou kuvailee.

Tulevat lähihoitajat koulutettiin työhön oppisopimuskoulutuksella. Kahdeksan kuukautta kestänyt oppisopimuskoulutus toi ikään kuin pehmeän laskun työhön ja uuteen kotimaahan.

-Vaikka koulutusta oli aika paljon kokonaisuudessaan, niin mielestäni siinä pääsi perehtymään rauhassa lähihoitajan työhön. Lisäksi sain opetella uutta kieltä turvallisessa ympäristössä.

Aluksi Shieloun pää oli kuitenkin pyörällä kaikesta.

- Työ oli haastavaa kielimuurin vuoksi. Joskus mielenterveyspotilaat saattoivat olla myös aggressiivisia. Silti minulle ei koskaan tullut olo, että haluan lähteä takaisin, hän kuvailee.

Lähihoitajan työ osoittautui myös varsin erilaiseksi kuin leikkaussalihoitajan työ.

- Olen sairaanhoitajana tottunut siihen, että hoidamme suoraviivaisesti oireita. Nyt työ oli sosiaalityötä. Työkaverit olivat kuitenkin ihania ja kannustavia.

-Meitä ei missään vaiheessa jätetty oman onnemme nojaan, vaan meihin pidettiin yhteyttä koko oppisopimuskoulutuksen ajan. Se oli tosi ihanaa. Myös jäyhät suomalaiset muuttuivat sydämellisiksi, kun heihin tutustui, Shielou nauraa.

Unelmat toteutuivat Suomessa

Nykyään Shielou työskentelee unelma-ammatissaan leikkaussalihoitajana Jorvin sairaalassa. Hänellä on myös Suomen kansalaisuus, poikaystävä – ja sairaanhoitajan tutkinto takataskussa.

- Olin 5 vuotta mielenterveyspalvelukodissa töissä, kunnes jatkokouluttautuminen pulpahti mieleen. Pääsin Laureaan opiskelemaan englanninkieliselle linjalle ja valmistuin sairaanhoitajaksi.

Shielou ei haikaile takaisin Filippiineille, sillä hänellä on nyt kaikki tarpeellinen – ja enemmänkin.

-Filippiineillä asiat eivät ole niin hyvin kuin Suomessa. Se on motivoinut minua yrittämään enemmän. Olen todella kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut, Shielou kuvailee.

Hänellä on vain positiivisia ajatuksia omasta rekrytoinnistaan kokonaisuutena. Shielou uskoo, että riittävä perehdytys ja lisäkouluttautuminen ovat olleet avain viihtymiseen.

- Minulla on työkavereita, jotka ovat tulleet Suomeen suoraan sairaanhoitajiksi. Heillä on paljon haasteita työn vaativuuden ja myös suomen kielen kanssa. Mielestäni oma reittini on paljon parempi, sain pehmeän alun, Shielou tiivistää.

Bern Amar lähti Suomeen lähihoitajaksi ja jäi sille tielleen.

Aiheet: TyöelämäTyöntekijätarinatsote-ala

Kirjoittanut:

Eeva Louko

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Katso lisää
Bern Amar lähti Suomeen lähihoitajaksi ja jäi sille tielleen.