Hyppy tuntemattomaan työelämään

”Apua munhan täytyy valmistua!” Nyt on ensimmäinen syksy, kun en palaa koulunpenkille. Olen innoissani, mutta huudan myös apua. Miksi? Työelämä on tuntematon matka, jonka päämäärä ei ole vielä tiedossa.

Jes, I did it! Viiden vuoden kauppatieteiden opinnot ovat takana ja gradu lähes paketissa, silmien edessä siintää vain hohdokas työelämä – vai sittenkin oravanpyörä, joka ei tuota mielekästä elämää?

Ensinnäkin HYI! Sana oravanpyörä saa minut voimaan pahoin. Ei ihme, viitataanhan sillä joutumista kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Tilaan, jonka on itse luonut, mutta joka ei kuitenkaan tuota sitä mielekästä elämää. Tämä ajattelumalli saa monen valmistumisen kynnyksellä olevan nuoren pohtimaan: ovatko parhaat vuodet nyt takana, onko tämä koulutus minulle sittenkään sopiva, mitä jos en saa koulutustani vastaavaa työpaikkaa, ja mitä ylipäätään tavoittelen työelämässä?

Mielessä on monta kysymystä, sillä tulevaisuus on tuntematon. Ja vaikka palo työelämään ja usko oikeasta alan valinnasta olisikin kova, ehkä jopa unelmatyöpaikka odottamassa, niin opiskelijan statuksen menettäminen on iso juttu. Vapaa opiskelijaelämä vaihtuu vastuulliseen työelämään. Edessä on suuri murros. Väitän, että jokainen vähän jännittää valmistumisen jälkeistä elämää.

Valmistuminen-työelämä -siirtymä muistuttaa ensimmäistä maratoniani. Maaliviivan ylitys tuntuu mahtavalta. Sen jälkeen odottaa kuitenkin tuntematon tyhjiö – se työelämä. Saavutus on hieno, mutta tunteet ovat sekavat, tuntuu jopa tyhjältä. Tavoite on saavutettu. Ajattelen; tässäkö tämä nyt oli? No way, edessä on uusi matka, ja uudet tavoitteet.

Se mikä tekee tästä tulevasta ”työelämän matkasta” erilaisen ja jopa vähän pelottavan, on että ei tiedä selkeää päämäärää, jota kohti on menossa. Opiskelijoina olemme aina tavoitelleet selkeästi jotain: ryhmätyön dedistä, tenttiarvosanaa tai valmistumista. Harva opintojen loppuvaiheessa oleva tai vastavalmistunut osaa piirtää tarkan urapolun tai edes vastata kysymykseen "mikä minusta tulee isona?".

Vaikka tuntematon vähän pelottaa, odotan malttamattomana työelämää. Tyhjää tunnetta helpottaa se, että tunnistaa olevansa murroksessa. Kaikkiin kysymyksiin ei voi, eikä kuulukaan, saada vastausta heti. Tavoitteellisena ihmisenä aion helpottaa epätietoisuuttani asettamalla väli-etappeja. Yritän kuitenkin pitää silmät auki matkan varrella, ja olla valmis eksymään polulta: ehkä unelmatyöpaikka tuleekin vastaan uudella reitillä?

Päämäärän etsiminen voi olla pitkä matka, mutta aion nauttia siitä. Tiedän, että matka ei tule olemaan yhtä juhlaa (vai oliko maratonin 35km tai tilastotieteiden kurssi sitä?), eikä maali tule vastaan yrittämättä tai ilman vaikeuksia. Mutta ei matkan pidä vain siltä oravanpyörältä, päämäärättömältä puurtamiselta, tuntua. Ainakaan kovin pitkään.


Laura Heikkinen viimeistelee KTM-tutkintoaan ja elää siirtymävaihetta – opiskelijaelämästä työelämään. Hän pohtii blogiteksteissään siirtymistä niin vastavalmistuneen kuin työnantajankin näkökulmasta. 

Etsitkö töitä? Katso avoimet paikkamme tästä: 

New call-to-action

Aiheet: TyöelämäUravinkitOpiskelu

Kirjoittanut:

Laura Heikkinen

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Katso lisää
New call-to-action